Kohti joulua

Tänään on joulun aaton aatto ja olen lähdössä vanhempieni luo viettämään joulua. Viimeiset paketit sain juuri valmiiksi ja toimitettua, nyt vain pakkailen vaihtovaatteita ja lautapelejä reppuun. Mielestäni hyvä joulu koostuu perheestä, yhdessä pelattavista lautapeleistä, suklaasta ja punaviinistä.

Ihan kohta lähdetään, mutta puuseppä torkkuu vielä sohvalla, ollut hieman flunssainen niin keräilee voimia monen päivän juhlaputkeen...

Tänä vuonna tein kaikki joululahjat itse. Alunperin se ei ollut täysin tietoinen valinta, mutta hyviä käsityöideoita on niin paljon ja ikuinen rahapula

vaivaa nyt entistä pahemmin kun reissu lähestyy.

Tänä vuonna siis läheiseni saavat niitä saippuoita, joista jo aiemmin kerroinkin. Puuseppä teki niihin "saippuakupit" eli alustat ja

kokonaisuudesta tuli mielestäni miellyttävä, lämpökäsitellyn koivun väri sopii hyvin keltaiseen saippuaan.

Vaaleanpunaista rakastavalle ystävälleni

tuunasin pinnit, niistä tuli mielestäni oikein söpöt!

Kuvaamiseen tarvittavaa valomäärää ei tässä kämpässä ole kuin keittiössä jossa tallensin

pinnit, sattuipa tarjotin vielä nojailemaan hellalla tiskin jäljiltä niin sain hienon taustan :)

Mitähän vielä piti julkaista, ainiin ne tossut!

Kun aloin kirjoittamaan blogia oli huovutetut villapaidat vain mielessäni. Nyt on tossut saatu takaisin opettajalta

(kuten muuten eräs joululahjakin) ja puuseppä sai taas poseerata ne jalassaan..

Lisäksi olen huovuttanut helmiä, pohjallisia sekä tehnyt pussukoita niin sulatetuista muovipusseista että nestekartonkipakkauksista.

Tuntuu että kierrätysmateriaalista on rajattomat mahdollisuudet tehdä mitä vain! Pitäisi vain olla paljon aikaa, ei koulua ja töitä, pelkkää käsityötä koko elämä! Muuta niin vain arki on tylsää ja tänäänkin tein joulusiivouksen huusholliimme; imuroin lattiat.

Matkalla Tansaniaan

Olen ihan täpinöissäni...!

Olen lähdössä tammikuun 6.päivä Tansaniaan, vihdoin viimein pääsen Afrikkaan! Se on ollut haaveena jo kauan ja olen monesti harmitellut etten lasialaa opiskellessani lähtenyt sinne työharjoitteluun kun luokkakaverit lähtivät. Nyt sain uuden tilaisuuden, kun nykyisessä koulussani alettiin toteuttamaan projektia nimeltä Kulttuurin vaihtoa käsityön keinoin. Saimme Ulkoministeriön rahoitusta hankkeeseen, teemme tuotekehittelyä erilaisissa käsityöpajoissa sekä tutustumme mm. maasaiden helmipunontaan. Keväällä myös Tansaniasta tulee opettajia meille vierailulle. Meitä lähtee reissuun kahdeksan hengen ryhmä, johon minut onneksi valittiin mukaan. Olen niin innoissani!!!!

Viime viikonlopuna kauppasimme joulumyyjäisissä tuotteita joita ollaan viime kuukausina askarreltu porukalla. Meillä on ollu mukavia talkoita ja olemme tutustuneet toisiimme, samalla tienanneet kivasti matkakassa. Tuotteemme on aikamoinen hitti, olimme tehneet noin 60 settiä sytykeruusuja jotka menivät ekana päivänä lähes

kaikki. Teimme lauantai-iltana lisää, jopa puuseppä joutui taittelemaan ja dippailemaan ruusuja.

Mutta kyllä kannatti, kahdessa osoitteessa oli askarrelltu ruusuja ja ne menivät myös sunnuntaina kaupaksi, ostajat tykkäsivät kovasti kauniista käyttötuotteestamme. Kätevä joululahja, ei ainakaan jää nurkkiin pyörimään niinkuin minulle annetuille turhakkeille usein käy.

Valmiista tuotteesta en tietenkään muistanut ottaa kuvaa, mutta tässä dippaamaton ruusu.

Työtunteja ei kannata laskea, pääasia on että olemme tehneet yhdessä kaiken ja saaneet tuotteita myytyä. Teimme myös itsevärjätyistä puuhelmistä koruja sekä taittelimme nestekartonkipurkeista pieniä lompakoita. Niistä vasta tulikin hienoja!

Muita matkavalmisteluja on ollut tietenkin rokotteiden ottaminen, housujen ompelu, hyttysmyrkkyjen ostaminen ja kaikkien rästi- ja korvaustehtävien tekeminen. Kumman paljon puuhaa kertyy yhdestä pienestä opintomatkasta...

Saiputta

Tein viime viikonloppuna saippuaa.

Jo syksyllä päätin päästää itseni tänä vuonna helpolla joululahjoista ja tehdä tarve-esineet koko porukalle. Kiirettä on ollut koulun ja työn parissa ihan riittävästi, joten ostin valmista massaa askartelukaupasta. Kun toverini keittivät syksyllä itse lipeästä saippuaa, ei se vaikuttanut niin monimutkaiselta eikä kalliilta kuin olin kuvitellut. Ihan harmitti että olin tuhlannut 10 euroa yhteen valmiiseen saippuakiloon kun lähes samalla rahalla olisin tehnyt monta muutakin kiloa.

Jouluun on vielä aikaa, mutta askartelijoiden pikkujouluihin tulikin kiire, eikä auttanut muu kuin tehdä saippuat jo nyt.

Appivanhemmat olivat alkusyksyllä tuoneet mukanaan Kreikan puutarhastaan paljon osin raakoja appelsiineja, joista muutama pehmeni pöydälle. Viipaloin ja kuivatin ne, tuumailin niiden sopivan hyvin saippuan sisään. Tällä kertaa tajusin kuivata isoimmat märät pois appelsiineista vaakatasossa, sillä joskus aiemmin kun olen kuivannut sitruksia, olen pujottanut ne heti lankaan jolloin reuna on vääntynyt ja hedelmäviipaleet ovat irroneet toisistaan.

Eli saippuaa varten olin siis kuivannut appelsiineja, ostanut Frantsilan appelsiini-öljyä sekä jojoba-öljyä, joka tuntuu iholla ihanalta. Raastoin myös (ihan kaupasta ostetun)

appelsiinin kuorta, jonka olin pessyt, väriksi joukkoon. Joulutuoksua ja hieman kuorivaa ainesta hain kardemummalla.

Mitään määriä en osaa sanoa, tein saippuat kuin äitini sämpylöitä, eli vähän sitä ja ripaus tätä. Noin kilo saippuaa, jonne sekoitin 2tl kardemummaa, 2 rkl kuoriraastetta, ehkä 30 tippaa tuoksua ja puoli desiä öljyä.

Olin kerännyt maitotölkkien pohjia saippuan valamista varten, sillä ne ovat juuri sopivan kokoisia appelsiiniviipaleelle.

Valmiita saippuoita tuli 10, ei tosin ihan tasapaksuja... Ne tuoksuvat ja tuntuvat hyvältä, yksi epäonnistunein on kylppärissä testissä, samoin kuin puusepän tekemä saippua-alusta.

Toivottavasti läheiseni ilahtuvat, muistaakseni appelsiinille allergisia ei ole joukossa...

Hernekeittoa ja mustikkakiisseliä

Meidän itsenäisyyspäivän menyyksi koostui sattumalta kovin sinivalkonen kokonaisuus. Tänään siis söimme Pirkan lihatonta luomuhernekeittoa,

itsetehtyä mustikkakiisseliä luomuperunajauhoilla suurustettuna ja hunajalla makeutettuna. Viipaloitua ruislimppua voin kanssa ja palan painikkeeksi ystäviltä saatua itsepuristettua omenamehua. Maukasta ruokaa, ihan kuin Strömsössä, hyvä olo tuli sekä mahalle että mielelle!

Mustikkakiisseliä tein aamulla, jolloin nappasin tämän kuvan kulhostani. Mustikka on ihanan väristä vaikka kuulin myös kommentteja sianverestä...

Sulamassa oli paljon marjoja, sillä kaikki eivät mahtuneet

kylmälaukkuun joka toimii talvipakkasena. Vanhassa kivitalossamme on nimittäin mainio

kylmäkaappi seinässä joka toimii jääkaappinamme, sähköllä toimivasta otettiin pistoke irti. Olen sekä ituhippi että saituri,

vieläkin kylmää se sähkön määrä jota edellisessä asunnossamme posotimme ilmaan; 70 neliötä lämpeni vain sähköpattereilla... Tähän väliin voisinkin mainostaa mainiota sähköyhtiötämme Kraft&Kulturia, vain vesi- ja tuulivoimaa toimittava ekosähköyhtiö. Heillä on myös mainio ekoasiakaslehti, Huili. Jälleen kerran täytyy todeta että ruotsalaiset taitavat olla aina askeleen meitä edellä.

Rare Export

Eilen kävimme ensi-illassa katsomassa uuden kotimaisen leffan, Rare Exportin. Käymme kalliissa elokuvateattereissa harvakseltaan, mutta onneksi ne harvat kerrat sattuvat hyvään leffaan. Vasta jonossa minulle kerrottiin että edessä on kauhua, olin ajatellut että jouluelokuvat ovat aina höttöä ja onnea.

Ehkäpä juuri siksi Rare Exports kolahti, erilaisuudellaan ja upealla visuaalisuudellaan. Kohtaukset teurastamossa,

tunturilla sekä päähenkilöiden kodissa, taisin katsella vain hienoja yksityiskohtia ja kuvia joista kohtaukset muodostui. Kuinka hienot tapetit, ruostuneet karhunraudat ja pihalla seisovat jalkalamput! Värisuunnittelu oli erinomaisen hyvin onnistunut, upeat tunturikuvaukset auringon laskiessa sekä Pietarin ja Raunon keittiö, jäivät vahvasti mieleen.

Myös henkilöhahmot olivat varsin mielenkiintoisia. Paljon kysymyksiä heräsi heidän taustoista ja syistä. Missä oli Pietarin äiti? Isän ja pojan välinen rakkaus ja huolenpito oli tunteita herättävää. Onko niin herkkiä ja aitoja pikkupoikia vielä olemassa?

Loppua kohti tarina tiivistyi ja mielestäni ehkä

hiukan mentiin hieman metsään, jopa naapurin ovesta sisään. Hyvin nostatettu jännitys

purkautui hekotukseen ja minä ihailin söpöjä pappoja. Loppukohtauksesta jäi erityisesti mieleen Sanzibar, Tanzania-tekstin, sillä se tulee olemaan seuraava matkakohteeni.

Suosittelen.

Ihana villa!

Täytyyhän sitä heti joku kuva laittaa.

Tässä aloitin tekemään tossuja huovutetusta villapaidasta. Kuvia työvaiheista tuli otettua, sillä tein samalla siitä työohjetta kurssille. Mallikappale vielä arvioinnissa opettajalla, valmiista ehkä sitten kuva käyttäjän päällä :)

Kuinkas sitten kävikään

Sen niminen Muumi-kirja oli yksi suosikkini lapsena, sen kirkkaat värit ja kurkistusaukot sivuissa, hieman jännittävä tunnelma, tekivät syvän vaikutuksen lapsen mieleen.

Olen joskus aiemminkin yrittänyt aloittaa blogia, mutta sitten tuli kaikkea muuta väsyttävää elämään, etten jaksanut keskittyä. Nyt uusilla energioilla, vaikkakin talven kirpakassa keskiössä.

Tervetuloa siis, koitan tänne raapustella jotain, varsinkin tulevina kuukausina.