Rare Export

Eilen kävimme ensi-illassa katsomassa uuden kotimaisen leffan, Rare Exportin. Käymme kalliissa elokuvateattereissa harvakseltaan, mutta onneksi ne harvat kerrat sattuvat hyvään leffaan. Vasta jonossa minulle kerrottiin että edessä on kauhua, olin ajatellut että jouluelokuvat ovat aina höttöä ja onnea.

Ehkäpä juuri siksi Rare Exports kolahti, erilaisuudellaan ja upealla visuaalisuudellaan. Kohtaukset teurastamossa,

tunturilla sekä päähenkilöiden kodissa, taisin katsella vain hienoja yksityiskohtia ja kuvia joista kohtaukset muodostui. Kuinka hienot tapetit, ruostuneet karhunraudat ja pihalla seisovat jalkalamput! Värisuunnittelu oli erinomaisen hyvin onnistunut, upeat tunturikuvaukset auringon laskiessa sekä Pietarin ja Raunon keittiö, jäivät vahvasti mieleen.

Myös henkilöhahmot olivat varsin mielenkiintoisia. Paljon kysymyksiä heräsi heidän taustoista ja syistä. Missä oli Pietarin äiti? Isän ja pojan välinen rakkaus ja huolenpito oli tunteita herättävää. Onko niin herkkiä ja aitoja pikkupoikia vielä olemassa?

Loppua kohti tarina tiivistyi ja mielestäni ehkä

hiukan mentiin hieman metsään, jopa naapurin ovesta sisään. Hyvin nostatettu jännitys

purkautui hekotukseen ja minä ihailin söpöjä pappoja. Loppukohtauksesta jäi erityisesti mieleen Sanzibar, Tanzania-tekstin, sillä se tulee olemaan seuraava matkakohteeni.

Suosittelen.