Haalistuva rusketus

Neljä päivää Suomea nyt takana ja tuntuu ettei sitä missään ole edes ikinä ollut. Koti odotti omana ja ihanaisena, rakkaat viherkasvit olivat olleet hyvällä hoidolla.

Hämmentävää ajatella, että vain viikko sitten olimme Zanzibarilla, Nungwin kylässä ja piti läärätä SK 50 rasvaa iholle ennenkuin pystyi pötköttämään rannalla yli viisi minuuttia. Nautiskelimme puusepän kanssa merestä, auringosta, lämmöstä ja ruokatorien ja kojujen herkullisista antimista.

Kuvassa puristetaan sokeriruo'oista mehua, mauksi sai valita inkiväärin tai limen. Se oli hurrrjan herkullista! Zanzibarin Stonetownin kapeat kujat ovat varsinaisia labyrinttejä, kun sinne sekaan menee, ei koskaan tiedä mistä päin kaupunkia plopsahtaa pihalle; karttaa on turha seurata, mutta onneksi sepällä oli kompassi niin tiesimme mihin suuntaan edes pitäisi yrittää.

Isoimmin Tansaniasta jäin kaipaamaan lämpöä ja vehreyttä, vaikka täälläkin aurinko on paistellut,

se on niin kalsa. Lunta ja jäätä on joka puolella, ihmiset kaivautuvat takkien sisään ja on pakko kävellä lähes juosten että pysyy lämpimänä. Maanantaina kävin ostamassa pesupähkinöitä vahvempaa pyykinpesuainetta reissutahrojen poistamiseen ja hämmästyin kun kukaan ei sanonut minulle sanaakaan reissun aikana. Edes ostoskeskuksen pullakauppias ei huudellut. Epäilin, että vaikutin liian mielenvikaiselta kun yritin hymyillä hänelle rohkaisevasti.

Koululla kävin alkuviikosta vain varovasti kääntymässä, tänään olin jo ihan oppitunneilla. Onneksi oli pehmeä lasku rutiineihin, tänään oli opiskelijoiden ohjausharjoitustunteja ja pääsin osallistumaan maasai-helmikorujen tekemiseen, toiset Tansaniasta palanneet olivat jo jakamassa oppimaamme. Oli outoa katsoa tunnin aloituksessa olleesta diaesityksessä

kuvia itsestä tanssimassa maasaiden keskellä, olikohan se trikkikuva vai hyvin kaunis uni?

Habari mzuri sana!

Viimeinen blogiteksti Tansaniasta taitaa olla tässä. Viimeinen työviikko on ollut kiireinen, kädet ovat olleet täynnä töitä joita haluaisimme saada valmiiksi ennen kuin lähdemme pois. On se kumma miten kuudessa viikossa onnistui ujuttamaan itsensä yhteisöön sisään ja niin

työntäyteiseksi ettei melkein enää muuta muistakaan.

Viime viikot olemme kierrelleet kahdella eri kehitysvammaisten koululla tekemässä helmikoruja lasten kanssa. Korut tullaan myymään Shangan kaupassa ja niiden tuotto menee kouluille, lasten hyvinvointiin. Projekti on ollut meille antoisa ja varmasti myös lapsille, olemme huomanneet jo neljällä kokoontumiskerralla muutoksia heidän motorisissa kyvyissä ja keskittymisessä. Myös meidän jakamaton huomio ja halu silitellä suloisia lapsia on toivottavasti antanut heille positiivisia kokemuksia. Aistiherkille autisteille jo pelkkien värikkäiden helmien pläräily käsissä on ollu mieluisaa.

Viime viikonloppuna oli opiskelijaryhmämme viimeinen evaluaatio. Olimme Moshissa koordinaattorimme kotikaupungissa ja kävimme lauantaina pienellä trekillä Kilimanjaron rinteillä. Kävilimme vehreän satumetsän läpi vesiputoukselle, jossa pääsi uimaan jäätävän kylmässä (ainakin Intian valtamereen verrattuna) vedessä ja söimme hedelmäpainotteista lounasta käyttäen lehtiä lautasena. Matkalla näimme muunmuassa kaksisarvikameleontteja ja villejä tomaatteja. Se oli melkoinen elämys suomalaisille pallontallaajille!

Puuseppä pääsi sitten sunnuntaina perille ilman kommelluksia ja on siitä asti suu ympyräisenä ihmetellyt maisemia ja ihmisiä tässä värikkäässä, hektisessä ja pölyisessä maassa. Perjantaina lähdemme seikkailemaan safarille, olemme kolme päivää kolmessa eri kansallispuistossa; Ngorongoro, Lake Manyara ja Tarangire. Ensi viikolla lähdemme sitten etelään, Dar es Salaamin kautta Bagamoyoon ja sieltä Zanzibarille katsomaan mitä ihmeitä merenalainen maailma näillä leveyksillä tarjoaa.

Reilu viikko siis aikaa vielä lämmitellä luita ytimiä myöten ennenkuin pitää palata Suomeen palelemaan. Kylmyyden lisäksi hintataso ja ihmisten ihonväri tulee varmasti hämmästyttämään pitkän aikaa. Olemme myös monesti ihmetelleet miten outoa tulee olemaan Suomessa kun kukaan ei huutele perään, ei jututa ja kysele uutisia (habari). Täällä sitä huomiota tosiaan saa liikaakin ja ollaanpa saatu eriskummallisia ilmeitä aikaan ihmisillä kun ollaan kerrottu kuinka paljon Suomessa on kylmä ja lunta; kuin Kilimajaron huipulla!

Terveiset siis täältä meiltä kaikilta, seuraavat kirjoitukset sitten hämptonista.