Habari mzuri sana!

Viimeinen blogiteksti Tansaniasta taitaa olla tässä. Viimeinen työviikko on ollut kiireinen, kädet ovat olleet täynnä töitä joita haluaisimme saada valmiiksi ennen kuin lähdemme pois. On se kumma miten kuudessa viikossa onnistui ujuttamaan itsensä yhteisöön sisään ja niin

työntäyteiseksi ettei melkein enää muuta muistakaan.

Viime viikot olemme kierrelleet kahdella eri kehitysvammaisten koululla tekemässä helmikoruja lasten kanssa. Korut tullaan myymään Shangan kaupassa ja niiden tuotto menee kouluille, lasten hyvinvointiin. Projekti on ollut meille antoisa ja varmasti myös lapsille, olemme huomanneet jo neljällä kokoontumiskerralla muutoksia heidän motorisissa kyvyissä ja keskittymisessä. Myös meidän jakamaton huomio ja halu silitellä suloisia lapsia on toivottavasti antanut heille positiivisia kokemuksia. Aistiherkille autisteille jo pelkkien värikkäiden helmien pläräily käsissä on ollu mieluisaa.

Viime viikonloppuna oli opiskelijaryhmämme viimeinen evaluaatio. Olimme Moshissa koordinaattorimme kotikaupungissa ja kävimme lauantaina pienellä trekillä Kilimanjaron rinteillä. Kävilimme vehreän satumetsän läpi vesiputoukselle, jossa pääsi uimaan jäätävän kylmässä (ainakin Intian valtamereen verrattuna) vedessä ja söimme hedelmäpainotteista lounasta käyttäen lehtiä lautasena. Matkalla näimme muunmuassa kaksisarvikameleontteja ja villejä tomaatteja. Se oli melkoinen elämys suomalaisille pallontallaajille!

Puuseppä pääsi sitten sunnuntaina perille ilman kommelluksia ja on siitä asti suu ympyräisenä ihmetellyt maisemia ja ihmisiä tässä värikkäässä, hektisessä ja pölyisessä maassa. Perjantaina lähdemme seikkailemaan safarille, olemme kolme päivää kolmessa eri kansallispuistossa; Ngorongoro, Lake Manyara ja Tarangire. Ensi viikolla lähdemme sitten etelään, Dar es Salaamin kautta Bagamoyoon ja sieltä Zanzibarille katsomaan mitä ihmeitä merenalainen maailma näillä leveyksillä tarjoaa.

Reilu viikko siis aikaa vielä lämmitellä luita ytimiä myöten ennenkuin pitää palata Suomeen palelemaan. Kylmyyden lisäksi hintataso ja ihmisten ihonväri tulee varmasti hämmästyttämään pitkän aikaa. Olemme myös monesti ihmetelleet miten outoa tulee olemaan Suomessa kun kukaan ei huutele perään, ei jututa ja kysele uutisia (habari). Täällä sitä huomiota tosiaan saa liikaakin ja ollaanpa saatu eriskummallisia ilmeitä aikaan ihmisillä kun ollaan kerrottu kuinka paljon Suomessa on kylmä ja lunta; kuin Kilimajaron huipulla!

Terveiset siis täältä meiltä kaikilta, seuraavat kirjoitukset sitten hämptonista.