Glaassia keniassa

Olin pienella viikonloppumatkalla viime torstaista eiliseen. Kavin Kenian puolella Kitengela Glassissa josta olen kuullut paljon tarinoita ja nahnyt kuvia ystaviltani jotka ovat kayneet siella.

Mikaan niista ei kuitenkaan ollut valmistanut minua siihen mita nain, olin kuin Liisa Ihmemaassa kun kavelin alueella. Jos olet koskaan kaynyt Barcelonassa ja tykannyt Gaudin mielikuvitusta pursuavista rakennuksista ja mosaiikeista, ymmarrat mista puhun.

Kitengela siajitsee laaksossa, siella on usieta eri studioita tiffanytoille, lasinpuhaltamiselle, keramiikalle ja metallitoille. Alueen polut, penkit, seinat oli kaikki taynna taidetta; mosaiikkia, puhallettua lasia, keramiikkaa, helmia, ihan kaikkea mita lasista voidaan tehda sementin kanssa. En voinut muuta kuin haukkoa henkea sen kaiken kauneuden keskella.

Kaiken lisaksi ihmiset siella olivat aarimmaisen ystavallisia ja halukkaita tyoskentelemaan kanssani, perjantaipaivan juoksin lasihytissa verstakon osana, avustin ja itsekin puhalsin esineita mita oli tuotannossa. Puhaltajat auttoivat ja neuvoivat, eivatka heittaneet pihalle vaikka valilla tein virheita. Lauantaina tein lasihelmia pitkasta aikaa, Shangassa se ei ole ollut viela mahdollista. Lasinpuhaltajat olivat vapaapaivalla.

Kitengelassa muistin taas kuinka paljon rakastan lasia ja sen kanssa touhuamista, kuinka ainutlaatuista ja etuoikeutettua on ollut opiskella sita. Mitenhan voisin viela harrastaa sita? Kertokaapas ihmiset se.