Aikaa on vierähtänyt viime kirjoituksesta.Vaikka kuinka ajattelin ettei tämä blogittelu jää vain reissun päälle, tuntuu, ettei elämässä ole juuri mitään julkisen kertomisen arvoista Tansanian jälkeen.
Mutta kun tarkemmin miettii, onhan niitä vaikka mitä: sain viettää kuukauden puutarhassa työharjoittelussa ja nautin siitä kovasti! Keväällä olen aina niin kasvatustunnelmissa, ikkunat alkaa täyttyä taimista ja siemenpurkeista, päässä raksuttaa mitä voisi kokeilla kasvattaa. Tänä vuonna vihdoin otimme ystävien kanssa viljelypalstan
ja jo nyt tuntuu että tästä tulee elämäni paras kesä!
Ensimmäinen yhteinen mullankakankananmunankuorien sekoittelu-ilta
oli mainio, olin niin hyvällä tuulella monta päivää sen jälkeen. Huomenna aion istuttaa valkosipulia, katsotaan olenko jo liian myöhässä niiden kanssa, tuleeko satoa?
Lisäksi aiomme laittaa pienelle pläntillemme normaalisti pottua ja porkkanaa, sekä kokeilla erilaisia papuja ja yrttejä. Ensimmäinen vuosi taitaa olla meille lähinnä kokeilua ja uuden oppimista, vaikka kuinka olen äitini viljelyä lapsesta asti seurannut, oman maan haltuunotto on haastavaa; mitä ravinteita, mitä lajikkeita? Mitkä lajit hyötyy toisistaan, miten syvälle mitkäkin siemenet pitää laittaa?
Lisäksi se hankalin kysymys; mistä löydän tarpeeksi aikaa puutarhaterapialleni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti