Joulusta uuteen vuoteen

Juhlat on nyt juhlittu, niin joulut kuin uudet vuodet ja tupariläksiäiset. Lähtö lähestyy ja kulunut viikko onkin ollut kiireinen kaikkien valmisteluja ja koulutehtävien ja töiden parissa.

Jouluna ihastelin äitini oivaa värisilmää lapsuudenkotini sisustamisessa, ohessa esimerkki joulupöydästä joka myös notkui itse valmistettuja herkkuja. Äidiltäni olen perinyt myös vimman lasiin, tuo keittiönhyllykin taidettiin suunnitella remontin yhteydessä vain ja ainoastaan lasikokoelman sijoituspaikaksi :)

Joulu on meillä kotijuhla, vietetään aikaa toistemme seurassa sekä tavataan sukulaisia, joita muuten tulee harvoin nähtyä. Mietiskelin aattona kun jutustelin jo hieman dementoituneen isotätini kanssa elämän mullistuksia. Tässä minä vaan pakkaan reppua Tansaniaan, toiselle oma koira olisi aikoinaan ollut elämän isoin onni. Miten maailma onkaan muuttunut minun ja heidän sukupolven aikana, miten nopea se muutos on ollut. Tämä asia mietityttää ja hämmästyttää minua aina vaan. Miten vieraantuneita olemme vaikkapa isotätini aiempaan arkeen kuuluneesta viljelystä ja omavaraistaloudesta; jos jäämme lumen taa saarroksiin, saammeko asuntomme lämpimäksi entä onko kellarissa tarpeeksi juureksia? Meillä ei ainakaan, kerrostalo on riippuvainen kaukolämmöstä ja ruoanlaitto ei onnistu ilman sähköä, ruokakellarista puhumattakaan. Tekisi mielei painaa stop-näppäintä ja kelata vähän takaisinpäin; onko tämä kaikki kehitys ihan tarpeellista?

Uudesta vuodesta ja sen juhlinnasta minulla ei ole oikein mitään positiivista sanottavaa. Muistutan lähinnä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa, joka on mielestäni hyvä kirja. Aattona poljeskelin töistä kotiin ja raketit poksuivat talvi-illassa ympärilläni.

Tiedän, että niillä karkoitetaan pahoja henkiä seuraavalta vuodelta, mutta mikä on se bisnes ja roskan määrä joka tähän traditioon nykyään kuuluu? Eikös sitä pahaa voisi manata pois jollain hieman kestävämmällä tavalla? Jos minulla on joskus niin paljon rahaa että voin polttaa sitä, en kyllä sijoittaisi raketteihin ja sen ympärillä pyörivään teollisuuteen vaan polttaisin seteleitä vaikka soihtuna.

Keskiyöllä naapurit lähettivät raketteja kattoparvekkeelta, minä tietysti kyttäsin ikkunasta ja paheksuin.

Uudenvuodenpäivänä juhlimme tupareitamme ja matkaa. Pesämme täyttyi siskoista ja ystävistä sekä siskon koirasta. Siistiä oli kerrankin tässä huushollista, sillä olin kerännyt lankani ja huovutusvillat pois että kaikkien yövieraiden patjat mahtuisi sekaan. Yleensä tilanne on sellainen että projektini ja puusepän kirjat ja piirrokset ovat niin hujan hajan olohuoneessa villapaitojen ja teemukien kanssa, että kulkureitit pitää merkata metrin pituisilla aurauskepeillä.