Kuva Dar Es Salaamin kalatorilta jossa kavimme viime viikon lauantaina, illalla mestarikokkimme teki meille grillissa tonnikalaa ja kingfishia.
Jain siis hotellille kirjoittelemaan postia, taalla tuntuisi kaikki pelaavan kohtuudella. Koulun hostellissa jossa asuimme tahan asti, ei tullut kolmeen paivaan vetta, ja voin sanoa etta tavallisen vesiponton huuhtelu kantovedella ripulissa ei ole mukavaa! Eilen aamulla opettajat sitten toivat minut ja yhden malariapotilaan tanne lepaamaan ja se oli hyva ratkaisu, ollaan molemmat huomattavasti paremmassa kunnossa. Muukin porukka muutti tanne tanaan etta ehdtaan pesta vaatteet ja itsemme ennen ensi viikkoa maasaileirissa.
Tama ihastuttava matonpunojanainen tavattiin viime sunnuntaina eraassa kylassa jossa oli myos satoja, tuhansia vuosia vanha mangopuu, joka alla kyla on pitanyt kaikki kokouksensa. Varsinainen historia olisi silla puulla kerrottavana!
Tama rapsays on GOIGin kotikadulta, kavimme lounastaulolla vesi- ja banaanikaupassa. Lamminta on, ehka sen kuvistakin huomaa.Ja roskia, voi hyvanen aika niita roskia on jokaoaikassa eika kukaan keraa mitaan pois. Kaikki jaa maahan mita kadesta putoaa. Aika mahdotonta meininkia! Tuntuu taas turhauttavalta Suomessa kierrattaa ikina mitaan kun yksi Suomen kokoinen kansa yhdessa kaupungissa polttaa kaiken roskan (eika varmasti tarpeeksi kuumalla) ja kaataa variliemet maahan(ne jotka myrkyllisyydellaan hengitysuojaimet paalla sekoitettiin) ja heittaa roskapussit talon taakse kasoihin.
Tassa siis niita myrkkyliemia, ensimmaisen paivan solmubatiikit varjaytymassa. Varit oli kylla jannia, reagoi ilmeisesti auringoin kanssa silla ko. liemi oli keltainen ja sellaisi niista sitten tuli kun ne otettiin sielta pois..Varmuutta varien kayttaytymisesta ei ole, silla yhteista kielta ei oikein ole..
Sunnuntaina matkustamme Arushaan, maanantaina Tarangiren kansallispuiston alueelle maasaikylaan koruja tekemaan ja siella siityen puskassa perjantaihin asti. Odotan hieman viileampaa ilmastoa, silla tama, en edes tieda kuinka monta astetta, alkaa jo sulattamaan jaatyneimmankin ihmisen.
Pikaista paranemista! Toi tiekuva palmuineen on niin kibbutzmainen, että tulee elävästi mieleen pehmeä hiekka ja se ilman tuntu. Kyllä vähän kaipais johki lämpöseen missä kaikki kasvit ois ihanan vihreitä. Meillä paistaa tänään aurinko ja lähdetään ihmettelemään Haritunkoskea lumiseen metsään. Pakkasta 17'C.
VastaaPoistaOn se kyllä erilaista elämää, niin erilaista ettei sieltä samanlaisena varmasti tule takaisin. Älä kuitenkaan luovu itsestäsi, vaikka muututkin! Ja kerää paljon kauneutta ja viisautta mangopuultakin mukaasi!
VastaaPoistaJa paljon paranemisterveisiä!!
Viime aikoina "ei":n opettelua opetellessa on tullut oivallus, että ei on kyllä jollekin toiselle. ja että tapahtumat eivät ole toisiaan parempia, vain erilaisia - eli ehkä ripuli ja voimattomuus ovat sellaisia asioita, joita oli hyvä kokea nyt, jotta matka on juuri se sekoitus erilaisia kokemuksia, joita sinä tarvitset!
VastaaPoistaoli silti hupaisaa, että ripuli oli yksi tunniste batiikin ja Tansanian lomassa. hihihi
weltschmertz on täälläkin valloillaan - miksi ihmisillä on niin paljon tavaraa? miksi minulla on niin paljon tavaraa? miten tämän pallon käy?
luen ristiin niukkuudesta ja ruokavaliosta ja luksuskorkokengistä ja entistä enemmän tulee olo, että pitäis metsään menemisen sijasta mennä oikeasti metsään ja oppia sieltä... no, välipaloiksi ahmin Narniaa. :)
pidä kivaa siellä ja varaa itseesi sitä lämpöä! kun tuut takaisin, olet kuin varaava takka, auringonlämpöä varaava puolakka! pusu.
Voe voe. Juothan sinä varmasti vain pullovettä, Anna-hyvä? Kannattaa jättää myös ihanat vastapuristetut tuoremehut väliin, sillä niissäkin voi olla vettä seassa. Ja jääpalat. Eikös tämä kaikki lue kaikissa matkaoppaissa, joten turhaan tässä kait toistan.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Sonjan kanssa. Ehkä tuollaisten matkojen perimmäinen tarkoitus onkin, että palattuaan näkee kaiken erilaisin silmin. Supermarketissa tulee itku, kun kärsii ihmisten tyhmyyden ja yhteiskunnan ylenpalttisuuden tähden.
Tai no, mikä on sitä ylenpalttisuutta. Suomessa vieraillut sambialainen tuttava ei voisi koskaan kuvitella asuvansa täällä, sillä täällä mennään töistä/tapaamisista suoraan kotiin, jossa ollaan niin totaalisen yksin. Sitten surffataan netissä (ja chattaillaan ja luetaan plokeja :) ja ollaan olevinaan yhteyksissä maailmaan.
Toivottavasti, Anna, olet jo toipunut eikä vatsatauti yllätä uudelleen. On minulla sellainenkin kaveri, joka on tehnyt töitä kolmella eri mantereella, ja joka mainosti, että olut päivässä pitää pöpöt loitolla.