Kolmen kuukauden hiihtoloma

Kummallista tämä elämä.

Olen aikalailla saanut opinnäytetyön valmiiksi.
Kolmen kuukauden hiihto-, heppailu- ja opintoloma on ollut tehokas.

Nyt se vaan loppuu, sain töitä ja muutamme jälleen.
Kamat peräkärryyn, tarpeettomat kirpputorille ja uutta kotia etsimään.

Tämä kuva on Pyhältä parin viikon takaa. 

Ajatelma

Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet 
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi, 
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain 
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.— Eskimoruno

Liian piäni pöytä

Juhlamekkoa oon ompelemassa, mutta kankaan leikkuupöytää ei ole.

Laitoin siis kankaan lattialle, häädin kissan pois hyppimästä kaavojen päällä (ne rapisi niin jännittävästi), nuppineulasin ja leikkasin.

Polvet siinä vaan vähän kipeytyi, kyykkiessä ees taas pitkin lattiaa.

Kissanpäiviä

Muutimme.
Taloon kuului kaupan päälle kissa.

Puuseppä on hieman allerginen, mutta kiintymyksestä kissaan hän on päättänyt totuttaa itsensä eikä hän paljoa olekaan aivastellut. Ehkäpä se, ettei kisuliini tule makuuhuoneeseemme, on allergisen pelastus.

Ja niin, miksipä se tulisi makuuhuoneeseen, sillä onhan meillä lattialämmitys.
Kissalle voisi tehdä oman blogin, missä eri asennoissa se milloinkin nukkuu laajan lattiapatterin päällä, kuinka monta kertaa päivässä se kerjää silakoita miukumalla jääkaapin edessä ja mitä kaikkea se syökään (kaikkea).
Aloitetaan nukkumisella.
Tässä kissi yrittää ilmeisesti maastoutua hanskojen sekaan

Kisuliinin lempipaikka on kylpyhuoneen lattia. Onhan se ihana, lämmin varpaiden alla. 

Siellä pötkötellessä voi mietiskellä kaikenlaista. Vaikkapa että olisiko siellä puusepän repussa taas kalaa, pitäisikö lähteä ulos metsästämään hiiriä.

Olemme todenneet, miten olemme selvinneet tähän asti ilman omaa kissaa? Sen touhujen seurailu ja kissan osallistuminen kaikeen mitä talossa tapahtuu on niin riemastuttavaa, etten juuri enää malttaisi tehdä muuta. Demokraattisellä äänestyksellä olemme valinneet kissan talomme presidentiksi.

Näyte oppimisesta

Olen koko syksyn pakertanu. Olen askarrellut kotona 52 mallia luonnonmateriaaleista.

Olen oppinut paljon askartelusta ja käsitöistä, mutta en vieläkään ole oppinut kirjoittamaan. Tätä blogiakaan en saa päivitettyä, vaikka kukapa tätä lukisi kuitenkaan.

Mutta, tässä yksi malli. Pajunkissoilla päällystetty, tyhjä kananmuna. Ja niin, se on tosiaan tehty syksyllä.

Mutta nyt ohjemateriaaliurakka on valmis. Kohta olen minäkin.