Kissanpäiviä

Muutimme.
Taloon kuului kaupan päälle kissa.

Puuseppä on hieman allerginen, mutta kiintymyksestä kissaan hän on päättänyt totuttaa itsensä eikä hän paljoa olekaan aivastellut. Ehkäpä se, ettei kisuliini tule makuuhuoneeseemme, on allergisen pelastus.

Ja niin, miksipä se tulisi makuuhuoneeseen, sillä onhan meillä lattialämmitys.
Kissalle voisi tehdä oman blogin, missä eri asennoissa se milloinkin nukkuu laajan lattiapatterin päällä, kuinka monta kertaa päivässä se kerjää silakoita miukumalla jääkaapin edessä ja mitä kaikkea se syökään (kaikkea).
Aloitetaan nukkumisella.
Tässä kissi yrittää ilmeisesti maastoutua hanskojen sekaan

Kisuliinin lempipaikka on kylpyhuoneen lattia. Onhan se ihana, lämmin varpaiden alla. 

Siellä pötkötellessä voi mietiskellä kaikenlaista. Vaikkapa että olisiko siellä puusepän repussa taas kalaa, pitäisikö lähteä ulos metsästämään hiiriä.

Olemme todenneet, miten olemme selvinneet tähän asti ilman omaa kissaa? Sen touhujen seurailu ja kissan osallistuminen kaikeen mitä talossa tapahtuu on niin riemastuttavaa, etten juuri enää malttaisi tehdä muuta. Demokraattisellä äänestyksellä olemme valinneet kissan talomme presidentiksi.

Näyte oppimisesta

Olen koko syksyn pakertanu. Olen askarrellut kotona 52 mallia luonnonmateriaaleista.

Olen oppinut paljon askartelusta ja käsitöistä, mutta en vieläkään ole oppinut kirjoittamaan. Tätä blogiakaan en saa päivitettyä, vaikka kukapa tätä lukisi kuitenkaan.

Mutta, tässä yksi malli. Pajunkissoilla päällystetty, tyhjä kananmuna. Ja niin, se on tosiaan tehty syksyllä.

Mutta nyt ohjemateriaaliurakka on valmis. Kohta olen minäkin.